Lasten syntymiseen ja kasvattamiseen liittyy paljon asioita, joihin ei ennen omia lapsia törmää. Tai en ainakaan minä törmännyt. Kuitenkin monesta asiasta oli oletuksia, miten itse haluaisin toimia. Moneen asiaan suhtauduin siten, että ainakin kokeilen. Jos en jaksa sitä pitkään, niin ei se mitään. Yksi näistä asioista oli kestovaippailu.
Kun esikoiseni oli pari viikkoa vanha, aloin selvittää, miten kestovaippojen käyttö kannattaa aloittaa. En enää muista, sainko vihjeen jostain vai löysinkö itse Tampereen kestovaippalainaamon (https://www.kodinkestot.fi/tampere/). Sieltä sai lainata tiettyä korvausta vastaan ison kassillisen erilaisia vaippoja, joita kokeilemalla pystyi hahmottamaan, mikä itselle toimii. Samalla sai hyvät vaippojen huolto-ohjeet, joita noudatin myös omien vaippojen kanssa.
Itse huomasin nopeasti, että kätevää oli käyttää erillistä kuorivaippaa ja erillistä imuosaa. Otin käyttöön silloin äitiyspakkauksessa olleet kestovaipat, mutta kaikki ostamani vaipat olivat kuorivaippoja. Päädyin myös itse ompelemaan sekä kuorivaippoja että imuosia.
Ilokseni huomasin, että kestovaippailu oli minusta luontevaa, enkä kokenut sen olevan rasite. Kuitenkin, toisen lapsen kohdalla päädyin käyttämään öisin kertakäyttövaippaa. Ehkä se johtui siitä, että tein kaikkeni, että lapsi olisi nukkunut yhtenäisemmin. Herääminen kuukausitolkulla 5-10 kertaa yössä vei aika sekavaan tilaan. Eli kertakäyttövaippa ei heräilyä estänyt.
VESSATUS HELPOTTI KESTOVAIPPAILUA
Hyvä ystäväni oli opettanut jo monta vuotta aiemmin, miten vauvalle voi tarjota mahdollisuuden tehdä tarpeensa muuallekin kuin vaippaan. Niinpä esikoiseni kanssa pidimme rutiinin, että syötön jälkeen pidimme vauvaa lavuaarin yllä sellaisessa istuvaa asentoa muistuttavassa asennossa. Yleensä aina tuli jotain.
Kun kakka muuttui kiinteäksi, siirryimme pöntölle. Kun lapsi oppi istumaan, siirryimme potalle. Meillä ei tullut kummankaan lapsen kohdalla vastaan sellaista, että lapsi ei malta istua potalla tai osaa tehdä tarpeitaan pottaan. Sellainen kun oli opittu jo ihan pienenä. Vauvalla oli siis hyvin varhain mahdollisuus oppia, että tarpeiden tekeminen vaippaan on epämiellyttävämmän tuntuista kuin tehdä ne ilman vaippaa. Itse koin, että tällä oli suuri merkitys vaippapyykkiin. Niskakakkoja ei tarvinnut kovin montaa kertaa siivota.
Meille toimi rutiinit ja niillä päästiin pitkälle. Tiedän, että osa vanhemmista vie tämän seuraavalle tasolle, jolloin puhutaan vessahätäviestinnästä. Tulkitaan, koska vauvalla on hätä ja juuri silloin viedään lapsi tekemään tarpeensa. Aina voisi tehdä asiat paremmin. Täytyy muistaa olla armollinen itselle ja tehdä asiat siten, mihin omat voimavarat riittää ja mikä omassa arjessa toimii.
AIKAISIN KUIVAKSI
Kun vein noin vuoden ikäisen esikoiseni neuvolaan. Potalla käynti tuli puheeksi ja sain kuulla, että vasta kaksivuotias on kypsä pottakokeiluille. Siis mitä?! Onpa ikävää, jos tällaista soopaa kerrotaan vanhemmille, joilla ei ole parempaa tietoa. Esikoiseni nimittäin oppi päiväkuivaksi vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä. Yövaippakin jätettiin pois alle kaksivuotiaana. Yövahingot voi silti laskea yhden käden sormin. Toinen lapsi oppi kuivaksi vähän yli kaksivuotiaana. Uskon, että kyse on enemmän yksilöllisestä erosta kuin siitä öiden kertakäyttövaipasta. Hän ei nimittäin ollut siinä vaiheessa kastellut sitä yövaippaansa enää pitkään aikaan.
Suosittelen kestovaippailun ja vessatuksen yhdistelmää kaikille. Tai jos kestovaippailu tuntuu ylivoimaiselta, niin suosittelen silti vessatusta. Jäteongelman kannaltahan myös kertakäyttövaipasta pitäisi karistaa kakka pönttöön ennen vaipan käärimistä roskiin. Tähän tulisi vessatuksella helpotusta. Myös vaippa-aika voisi hyvin lyhentyä.
Kaupassa on nyt myynnissä erinomainen Wouwoun kuorivaippa, joka on parhaimmillaan, kun sen yhdistää kätevällä tarralla patentoituun PGuard® imuosaan. Likaisesta vaipasta on helppo erottaa todennäköisesti pahemmassa sotkussa oleva imuosa esiputsaamista ja pesua varten. Joskus kuoriosaa ei tarvitse edes pestä. Tutustu kuorivaippaan tästä: https://pantherkidswear.com/tuote/vaippakuori/